17-1

Arjuna kysyi: Oi Krishna, mikä on niiden tila, jotka eivät noudata pyhien kirjoitusten periaatteita, vaan palvovat oman mielikuvituksensa mukaan? Ovatko he hyvyydessä, intohimossa vai tietämättömyydessä?

Selitys: Tässä säkeessä Arjuna esittää Krishnalle kysymyksen niiden ihmisten tilasta, jotka eivät suorita palvontaa pyhien kirjoitusten periaatteiden mukaisesti, vaan omien mielikuvitustensa ja uskonsa mukaisesti. Hän haluaa selvittää, onko tällainen toiminta hyvyyden, intohimon vai tietämättömyyden ominaisuuden mukaista, ja siten paljastaa tämän toiminnan hengellisen arvon.

17-2

Kaiken Korkein Herra vastasi: Ominaisuuksien mukaisesti, jotka vaikuttavat ruumiillistuneen sielun luonteeseen, usko voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: hyvyyteen, intohimoon ja tietämättömyyteen. Kuuntele nyt siitä.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna vastaa, että ruumiillistuneen sielun usko voi olla kolmenlaista riippuen siitä, mitkä aineellisen luonnon ominaisuudet vaikuttavat siihen – hyvyys, intohimo tai tietämättömyys. Hän kehottaa Arjunaa kuuntelemaan tarkempaa selvitystä siitä, kuinka nämä ominaisuudet vaikuttavat ihmisen uskoon ja hengelliseen tilaan.

17-3

Oi Bharatan jälkeläinen, jokaisen ihmisen usko vastaa hänen olemustaan, johon aineelliset ominaisuudet vaikuttavat. Sanotaan, että ihminen koostuu uskostaan, ja millainen hänen uskonsa on, sellainen hän itse on.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää, että jokaisen ihmisen usko on suoraan yhteydessä hänen olemukseensa, jonka muodostavat ja johon vaikuttavat aineellisen luonnon ominaisuudet. Ihmisen usko heijastaa hänen sisäistä tilaansa, ja voidaan sanoa, että ihminen on se, mihin hän uskoo, ja tämä usko määrittää hänen toimintansa ja hengellisen polkunsa.

17-4

Ihmiset, jotka ovat hyvyyden ominaisuudessa, palvovat jumalia; ne, jotka ovat intohimon ominaisuudessa, palvovat demoneja, mutta ne, jotka ovat tietämättömyyden ominaisuudessa, palvovat henkiä ja aaveita.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää, kuinka eri aineellisen luonnon ominaisuuksien vaikutuksesta ihmiset valitsevat erilaisia palvonnan kohteita. Ne, jotka ovat hyvyyden ominaisuudessa, kääntyvät jumalien puoleen, koska heidän tietoisuutensa on puhdas ja pyrkii hengellisyyteen; ne, jotka ovat intohimon ominaisuudessa, palvovat demoneja, koska heitä ohjaa halu valtaan ja aineellisiin nautintoihin; kun taas ne, jotka ovat tietämättömyyden ominaisuudessa, palvovat henkiä ja aaveita, koska heidän tietoisuutensa on hämärtynyt ja he eivät kykene näkemään korkeampaa totuutta.

17-5

Ne, jotka suorittavat ankaria askeeseja, joita ei ole kuvattu pyhissä kirjoituksissa, ja tekevät sen ylpeyden, itsekeskeisyyden, himon ja kiintymyksen ohjaamina.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna alkaa kuvailla ihmisiä, jotka suorittavat askeeseja väärien motiivien ohjaamina. He suorittavat ankaria askeeseja, jotka eivät ole pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaisia, ja tekevät sen ylpeyden, itsekeskeisyyden, himon ja kiintymyksen ohjaamina, ja tällainen toiminta ei ole hengellistä, vaan perustuu väärään ymmärrykseen ja aineellisiin haluihin.

17-6

Ne, jotka ovat mielettömiä ja kiduttavat aineellisia elementtejä, joista keho koostuu, ja Korkeinta Sielua, joka asuu kehossa, pidetään demoneina.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna jatkaa kuvausta niistä, jotka suorittavat vääriä askeeseja, todeten, että tällaiset ihmiset toimivat mielettömästi ja vahingoittavat sekä oman kehonsa aineellisia elementtejä että Korkeinta Sielua, joka asuu kehossa. Tällaista toimintaa verrataan demoniseen toimintaan, koska se on ristiriidassa hengellisten periaatteiden kanssa ja vahingoittaa itseä ja Jumalallista.

17-7

Jokainen suosikkiruoka on kolmenlaista aineellisen luonnon kolmen ominaisuuden mukaisesti. Sama koskee uhrauksia, askeesia ja hyväntekeväisyyttä. Kuuntele nyt niiden välisistä eroista.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna selittää, että jopa ruoan valinta riippuu aineellisen luonnon kolmesta ominaisuudesta - hyvyydestä, intohimosta ja tietämättömyydestä. Myös uhraukset, askeesi ja hyväntekeväisyys vaihtelevat sen mukaan, mitkä ominaisuudet näihin toimiin vaikuttavat, ja Krishna pyytää Arjunaa kuuntelemaan tarkempaa selitystä näistä eroista.

17-8

Ruoat, jotka ovat mieluisia hyvyyden ominaisuudessa oleville, pidentävät ikää, puhdistavat olemusta, antavat voimaa, terveyttä, onnea ja tyytyväisyyttä. Tällainen ruoka on mehukasta, rasvaista, terveellistä ja miellyttävää sydämelle.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna kuvailee ruokaa, joka on mieluista ja sopivaa niille, jotka ovat hyvyyden ominaisuuden vaikutuksen alaisena. Tällainen ruoka pidentää ikää, puhdistaa ihmisen olemusta, antaa voimaa, parantaa terveyttä sekä antaa onnen ja tyytyväisyyden tunteen. Se on mehukasta, rasvaista, terveellistä ja miellyttävää sydämelle, eli luo positiivisia tunteita ja emootioita.

17-9

Liian karvas, liian hapan, suolainen, kuuma, kirpeä, kuiva ja polttava ruoka on mieluisaa niille, jotka ovat intohimon ominaisuudessa. Tällainen ruoka aiheuttaa kärsimystä, surua ja sairauksia.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna kuvailee ruokaa, joka on mieluisaa niille, jotka ovat intohimon ominaisuuden vaikutuksen alaisena. Tällainen ruoka on liian karvas, liian hapan, suolainen, kuuma, kirpeä, kuiva ja polttava, ja se aiheuttaa kärsimystä, surua ja sairauksia, koska se on liian voimakasta ja ärsyttävää, heijastaen intohimon ominaisuuden tuhoisaa luonnetta.

17-10

Ruoat, jotka on valmistettu yli kolme tuntia ennen syömistä, ruoat, jotka ovat mauttomia, jotka alkavat pilaantua ja haista, ruoat, jotka koostuvat tähteistä ja epäpuhtaista asioista, ovat mieluisia niille, jotka ovat pimeyden ja tietämättömyyden ominaisuudessa.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna kuvailee ruokaa, joka on mieluisaa niille, jotka ovat tietämättömyyden ja pimeyden ominaisuuden vaikutuksen alaisena. Tällainen ruoka on valmistettu kauan ennen syömistä, on mautonta, alkanut pilaantua, haisee, koostuu tähteistä ja epäpuhtaista asioista, ja se heijastaa tietämättömyyden ominaisuuden vaikutusta ihmisen valintoihin ja viittaa henkiseen ja fyysiseen rappeutumiseen.

17-11

Kaikista uhrauksista se, joka suoritetaan pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaisesti, velvollisuudesta ja jonka suorittavat ne, jotka eivät halua mitään vastinetta, vastaa hyvyyden ominaisuutta.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna kuvailee hyvyyden ominaisuutta vastaavaa uhrausta. Tällainen uhraus suoritetaan velvollisuudesta, pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaisesti, ja sen suorittavat ihmiset, jotka eivät halua mitään vastinetta tai henkilökohtaista hyötyä, ja tämä toiminta on epäitsekästä ja suunnattu henkisen velvollisuuden täyttämiseen.

17-12

Mutta uhraus, joka suoritetaan jonkin aineellisen hyödyn saamiseksi tai turhamaisuudesta, oi Bharatan paras, tiedä, se vastaa intohimon ominaisuutta.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna selittää, että uhraus, joka suoritetaan tavoitteena saada jokin aineellinen hyöty tai turhamaisuudesta, vastaa intohimon ominaisuutta. Tällainen uhraus ei ole aidosti henkinen, koska se on suunnattu ulkoiseen hyötyyn ja henkilökohtaisen egon tyydyttämiseen.

17-13

Mikä tahansa uhraus, joka suoritetaan pyhien kirjoitusten ohjeita huomioimatta, ei anna henkistä nautintoa, ilman uskoa, vastaa tietämättömyyden ominaisuutta.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna kuvailee tietämättömyyden ominaisuutta vastaavaa uhrausta. Tällainen uhraus suoritetaan pyhien kirjoitusten ohjeita noudattamatta, se ei anna mitään henkistä nautintoa, se on ilman uskoa ja vastaa tietämättömyyden ominaisuutta, ja tämä toiminta on ristiriidassa henkisten periaatteiden kanssa eikä vastaa todellisen uhrauksen olemusta.

17-14

Ruumiillinen askeesi on kunnioittaa Kaikkivaltiasta Herraa, hengellisiä opettajia, vanhempia, sellaisia ihmisiä, jotka ovat tulleet puhtaiksi, rehellisiksi, noudattavat hengellistä pidättyvyyttä ja ovat väkivallattomia.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna alkaa selittää, mitä on ruumiillinen askeesi. Se sisältää kunnioituksen osoittamista Kaikkivaltiaalle Herralle, hengellisille opettajille, vanhemmille ja vanhemmille ihmisille, sekä puhtauden, rehellisyyden, hengellisen pidättyvyyden ja väkivallattomuuden noudattamista, ja nämä toimet auttavat kurinalaistamaan kehoa ja valmistamaan sitä hengellistä harjoitusta varten.

17-15

Puheen askeesi tarkoittaa sanoa sanoja, jotka ovat totuudenmukaisia, miellyttäviä, hyödyllisiä eivätkä huolestuta muita, sekä säännöllisesti lausua Vedojen tekstejä.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna selittää, mitä on puheen askeesi. Se tarkoittaa puhua totuudenmukaisia, miellyttäviä, hyödyllisiä sanoja, jotka eivät huolestuta ja loukkaa muita, ja puheen askeesi sisältää myös Vedojen tekstien säännöllisen lausumisen, mikä auttaa puhdistamaan mieltä ja täyttämään sen hengellisellä tiedolla.

17-16

Ja tyytyväisyys, yksinkertaisuus, vakavuus, itsehillintä ja oman olemuksen puhdistaminen ovat mielen askeeseja.

Selitys: Tässä jakeessa Krishna kuvailee mielen askeesia. Se sisältää tyytyväisyyttä siihen, mitä on, yksinkertaisuutta, vakavuutta, itsehillintää ja oman olemuksen puhdistamista vapautumalla negatiivisista ajatuksista ja tunteista, ja että mielen askeesi auttaa rauhoittamaan mieltä ja valmistamaan sitä syvempää hengellistä harjoitusta varten.

17-17

Tätä kolminkertaista askeesia, jota ylimaallisen uskon vallassa suorittavat ihmiset, jotka eivät odota aineellista hyötyä vaan toimivat ainoastaan Korkeimman vuoksi, kutsutaan hyvyyden ominaisuuden askeesiksi.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää, että kolminkertainen askeesi (ruumiillinen, puheen ja mielen), jota ylimaallisen uskon vallassa suorittavat ihmiset, jotka eivät odota aineellista hyötyä vaan toimivat ainoastaan Korkeimman vuoksi, vastaa hyvyyden ominaisuutta. Tämän askeesin tarkoitus on hengellinen kehitys ja Jumalan palveleminen, ei henkilökohtainen hyöty.

17-18

Ylpeyden vuoksi suoritettua askeesia, jonka tarkoitus on saada kunnioitusta, arvoa ja palvontaa, kutsutaan intohimon askeesiksi. Se ei ole pysyvää eikä aitoa.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna kuvaa intohimon ominaisuuden mukaista askeesia. Tällaista askeesia suoritetaan ylpeyden vuoksi, jotta saataisiin kunnioitusta, arvoa ja palvontaa muilta, eikä se ole pysyvää eikä aitoa, koska sen pohjana ei ole todellinen hengellinen motivaatio vaan itsekkäät halut.

17-19

Ja askeesia, jota suoritetaan hulluudessa, kiduttamalla itseä tai tuhotakseen tai vahingoittaakseen muita, kutsutaan pimeyden ominaisuuden askeesiksi.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna kuvailee tietämättömyyden eli pimeyden ominaisuuden mukaista askeesia. Tällaista askeesia suoritetaan hulluudessa, kiduttamalla itseä tai tarkoituksena tuhota tai vahingoittaa muita, ja se on tuhoisaa eikä vastaa hengellisiä periaatteita, koska sen pohjana on tietämättömyys ja pahantahtoisuus.

17-20

Lahjaa, joka annetaan velvollisuudesta, ilman korvausta, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, arvolliselle ihmiselle, pidetään hyvyyden ominaisuuden lahjana.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna kuvaa hyvyyden ominaisuuden mukaista lahjaa. Tällainen lahja annetaan velvollisuudesta, ilman mitään korvausta, oikeaan aikaan ja paikassa, ja arvolliselle ihmiselle, joka todella arvostaa sitä ja käyttää sitä hengelliseen kasvuun, ja tämä lahja on epäitsekäs ja tulee puhtaasta sydämestä.

17-21

Mutta lahjaa, joka annetaan korvauksen toivossa tai hedelmien toivossa tai vastahakoisesti annettuna, pidetään intohimon ominaisuuden lahjana.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna kuvaa intohimon ominaisuuden mukaista lahjaa. Tällainen lahja annetaan korvauksen toivossa tai jonkinlaisten suotuisten tulosten toivossa tulevaisuudessa, ja se voidaan antaa myös vastahakoisesti, ilman todellista halua auttaa, ja tämä lahja on itsekäs eikä perustu hengellisiin periaatteisiin.

17-22

Ja lahjoja, jotka annetaan väärässä paikassa, väärään aikaan, arvottomille ihmisille tai ilman asianmukaista huomiota ja kunnioitusta, pidetään pimeyden ominaisuuden lahjoina.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna kuvaa tietämättömyyden eli pimeyden ominaisuuden mukaista lahjaa. Tällaisia lahjoja annetaan väärässä paikassa ja ajankohtana, arvottomille ihmisille, jotka eivät arvosta niitä tai käyttävät niitä väärin, ja lisäksi ne annetaan ilman asianmukaista huomiota ja kunnioitusta, mikä osoittaa antajan harkitsemattomuutta ja hengellistä tietämättömyyttä.

17-23

Luomisen alusta lähtien kolmea sanaa – 'totuus, ylevä olemus, henki' – käytettiin kuvaamaan Korkeinta Absoluuttista Totuutta. Näitä kolmea sanaa käyttivät papit laulaessaan Vedojen hymnejä ja suorittaessaan uhrauksia miellyttääkseen Kaikkein Korkeinta.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää kolmen sanan merkityksen, joita on luomisen alusta lähtien käytetty kuvaamaan Korkeinta Absoluuttista Totuutta. Nämä sanat ovat "Om Tat Sat", mikä tarkoittaa "totuus, ylevä olemus, henki", ja niitä käyttävät papit laulaessaan Vedojen hymnejä ja suorittaessaan uhrausriittejä miellyttääkseen Kaikkein Korkeinta.

17-24

Siksi ylimaallisten rituaalien suorittajat, jotka tavoittelevat Kaikkein Korkeinta, aloittavat aina uhraamisen, hyväntekeväisyyden ja askeesin sanalla “totuus”, pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaisesti.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää, että ylimaallisten rituaalien suorittajat, jotka tavoittelevat Kaikkein Korkeinta, aloittavat aina uhraamisen, hyväntekeväisyyden ja askeesin sanalla “totuus”, joka symboloi Korkeinta Absoluuttista Totuutta. Sana "tat" viittaa luopumiseen uhraamisesta, hyväntekeväisyydestä ja askeesista tulevista hedelmistä. Tätä käytäntöä noudatetaan pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaisesti sen varmistamiseksi, että rituaalit suoritetaan oikein ja puhtaalla aikomuksella.

17-25

Hedelmiä tavoittelematta on suoritettava erilaisia uhraus-, hyväntekeväisyys- ja askeesirituaaleja sanoen sanan ylevä olemus. Tällaisten ylimaallisten toimintojen tavoitteena on vapautua aineellisesta sidonnaisuudesta.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää, että erilaiset uhraus-, hyväntekeväisyys- ja askeesirituaalit on suoritettava ilman halua aineellisiin hedelmiin, vaan sanalla ylevä olemus, joka viittaa toiminnan omistamiseen Korkeimmalle Totuudelle. Sana "sat" viittaa ylimaallisiin toimintoihin, jotka auttavat vapautumaan aineellisista siteistä. Tällaisten ylimaallisten toimintojen tavoitteena on vapautua aineellisen maailman siteistä ja saavuttaa hengellinen vapaus.

17-26

Absoluuttinen Totuus on ylimaallisen antaumuksen kohde, ja sitä merkitään sanalla henki. Oi, Partha, myös itse uhrausta kutsutaan hengeksi, ja totuus on aina ylimaallisessa tilassa.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna selittää, että Absoluuttinen Totuus on ylimaallisen antaumuksen kohde ja sitä merkitään sanalla henki. Myös itse uhrausta, joka suoritetaan todellisella antaumuksella ja hengellisellä tietoisuudella, kutsutaan hengeksi. Sanaa "sat" käytetään viittaamaan Korkeimpaan Herraan ja merkitsemään itse uhraustoimitusta, joka on ikuinen. Tämä tarkoittaa, että totuus ja hengellinen toiminta ovat aina ylimaallisessa tilassa, aineellisen maailman rajoitusten ulkopuolella.

17-27

Uhriin, askeesiin ja hyväntekeväisyyteen liittyvää totuutta kutsutaan myös hengeksi, oi Partha. Kaikkea tähän tarkoitukseen tehtyä työtä kutsutaan myös hengeksi.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna jatkaa sanan henki merkityksen selittämistä. Se tarkoittaa totuutta ja hengellistä olemusta, joka on läsnä uhrauksessa, askeesissa ja hyväntekeväisyydessä, jos ne suoritetaan oikealla tietoisuudella ja aikomuksella. Kaikkea tällaista hengellistä lähestymistapaa noudattaen tehtyä työtä pidetään henkenä, toisin sanoen totena ja hengellisenä.

17-28

Oi Partha, kaikki, mikä tehdään uhrina, hyväntekeväisyytenä tai askeesina ilman uskoa Ylimpään, on katoavaista. Sitä kutsutaan epäkestävän ja se ei ole hyödyllistä tässä eikä seuraavassa elämässä.

Selitys: Tässä säkeessä Krishna päättää luvun korostaen uskon merkitystä hengellisessä harjoituksessa. Kaikki, mikä tehdään uhrina, hyväntekeväisyytenä tai askeesina ilman uskoa Ylimpään, on katoavaista eikä saavuta todellista päämäärää. Tällaisia toimintoja kutsutaan "asat":iksi, eivätkä ne hyödytä tässä eivätkä seuraavassa elämässä, koska niiltä puuttuu hengellinen perusta ja todellinen antaumus Jumalalliselle.